Apokryfikirjat 1992 - Muutoshistoria

Admin: /* Kreikkalainen Esran kirja */

2011-01-20T14:48:52Z

‎Kreikkalainen Esran kirja

Admin: /* Johdantotekstit */

2011-01-05T15:09:14Z

‎Johdantotekstit

Näytä muutokset

Admin: /* Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan */

2011-01-05T14:59:40Z

‎Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan

Admin: /* Viisauden kirja */

2011-01-05T14:59:05Z

‎Viisauden kirja

Admin: /* Toinen makkabilaiskirja */

2011-01-05T14:58:52Z

‎Toinen makkabilaiskirja

Admin: /* Ensimmäinen makkabilaiskirja */

2011-01-05T14:58:39Z

‎Ensimmäinen makkabilaiskirja

Admin: /* Kreikkalainen Esterin kirja */

2011-01-05T14:58:25Z

‎Kreikkalainen Esterin kirja

Admin: /* Juditin kirja */

2011-01-05T14:58:03Z

‎Juditin kirja

Admin: /* Tobitin kirja */

2011-01-05T14:57:42Z

‎Tobitin kirja

Admin (5. tammikuuta 2011 kello 14.57)

2011-01-05T14:57:13Z

Näytä muutokset

← Vanhempi versio		Versio 20. tammikuuta 2011 kello 14.48
Rivi 433:		Rivi 433:
	Kreikkalainen Esra on yksi niistä deuterokanonisista kirjoista, jotka nyt on otettu ensi kerran mukaan suomalaiseen Vanhan testamentin apokryfikirjojen kokoelmaan. Kirja ei ole ollut katolisen kirkon eikä protestanttisten kirkkojen käytössä; Vulgataankin se sisältyy vain Uutta testamenttia seuraavassa liiteosassa, jossa sen nimenä on III Esdras. Kreikankielisissä ja slaavilaisissa ortodoksisissa kirkoissa Kreikkalainen Esran kirja sen sijaan kuuluu deuterokanonisiin kirjoihin, ja siksi se on otettu mukaan tähän ekumeeniseen käännökseen.		Kreikkalainen Esra on yksi niistä deuterokanonisista kirjoista, jotka nyt on otettu ensi kerran mukaan suomalaiseen Vanhan testamentin apokryfikirjojen kokoelmaan. Kirja ei ole ollut katolisen kirkon eikä protestanttisten kirkkojen käytössä; Vulgataankin se sisältyy vain Uutta testamenttia seuraavassa liiteosassa, jossa sen nimenä on III Esdras. Kreikankielisissä ja slaavilaisissa ortodoksisissa kirkoissa Kreikkalainen Esran kirja sen sijaan kuuluu deuterokanonisiin kirjoihin, ja siksi se on otettu mukaan tähän ekumeeniseen käännökseen.

−	[[Category:~~Käännöskohtaiset tiedot~~]]	+	[[Category:Käännös- ja teosinfo]]

@@ Rivi 80: / Rivi 80: @@
 ===Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan===
 Jeesus Sirakin eli Ben Siran laatima teos kehittää Sananlaskujen kirjasta ja Saarnaajasta tuttua viisausperinnettä keskustellen oman aikansa kreikkalaisten aatevirtausten kanssa. Näin se avaa mielenkiintoisen näkökulman juutalaisen uskon ja hellenistisen kulttuurin vuorovaikutukseen toisella esikristillisellä vuosisadalla. Vanhan testamentin kanonisista kirjoista teologisesti ja sisällöllisesti lähinnä Sirakia ovat Sananlaskut, Job, Saarnaaja ja Viides Mooseksen kirja. Uudessa testamentissa Sirakin kirjan jälkiä on ennen muuta Matteuksen evankeliumissa ja Jaakobin kirjeessä.
 Kirja on alun perin kirjoitettu heprean kielellä, mutta pitkään se tunnettiin ainoastaan vanhoista käännöksistä. Näistä tärkein on Septuagintaan sisältyvä käännös, jonka laati Jeesus Sirakin pojanpoika. Kirkkoraamattuun tuleva Sirakin kirja on käännetty kreikkalaisen tekstin pohjalta, ja heprealaisen Sirakin kirjan suomennos julkaistaan apokryfikirjojen erillisniteissä.
 Kirjan kokonaisuuden jäsentää kolme viisaudesta puhuvaa jaksoa: Alussa (luku 1) on viisauden ylistys, jossa viisaudesta puhutaan kolmannessa persoonassa. Kirjan keskikohdassa (luku 24) kuvataan viisauden merkitystä Israelin kansalle, jolloin viisaus puhuu itsestään ensimmäisessä persoonassa. Kirjan päättää myöhemmin lisätty luku 51, jonka kirjoittaja puhuu ensimmäisessä persoonassa omasta viisauden etsinnästään.
 Luku 24 on taitekohta, joka jakaa kirjan kahteen aiheensa puolesta poikkeavaan osaan: luvut 2-23 sisältävät etupäässä yksityisen ihmisen elämää, perhettä ja avioliittoa koskevia opetuksia, luvuissa 25-50 opetukset taas kohdistuvat julkiseen elämään. Oma erityinen kokonaisuutensa on lukujen 44-50 ”Esi-isien ylistys”. Sen tarkoituksena on osoittaa, että myös Israelin kansan historiassa on antiikin sankareihin verrattavia suurmiehiä.
 Teologiselta kannalta merkittävää on kirjojen aiheiden yhteys ajan kreikkalaiseen filosofiaan. Tärkein aihe on luottamus kaitselmukseen. Kaitselmus hallitsee myös yksityisen ihmisen elämää. Kirjoittaja ei kuitenkaan pidä ihmisen kohtaloa ennalta määräytyneenä. Hän edustaa Mooseksen lakiin pohjautuvaa käsitystä, jonka mukaan ihminen kykenee vapaasti päättämään, haluaako noudattaa Jumalan käskyjä vai ei. Näin hän puolustaa ihmisen vapaata tahtoa.
 Koska ihmisellä on vapaa tahto, hänen kohtalonsa määräytyy tekojen ja niiden seurausten perusteella. Palkkio ja rangaistus saadaan jo tässä elämässä. Elämän pitkässä saatossa hurskaus palkitaan ajallisena siunauksena, samoin syntinen saa rangaistuksensa jo eläessään. Kuolema on ehdoton raja; sitä ennen ihmisen on tehtävä kaikki, mikä hänen tehtävänään on. Kuoleman jälkeisestä elämästä kirja opettaa, että ihminen elää eteenpäin lapsissaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi ihminen jatkaa elämäänsä nimessään eli jälkimaineessaan.
 Sirakin kirjan teologisesti merkittävin panos juutalaisuuden ja hellenismin vuoropuheluun on se, että siinä yhdistetään viisaus, Mooseksen laki ja Jumalan kunnioittaminen: viisauden voi saavuttaa vain se, joka kunnioittaa Jumalaa ja noudattaa hänen käskyjään. Yhdistämällä nämä kolme Jeesus Sirak ja muut oppineet hellenistijuutalaiset pyrkivät painottamaan Mooseksen lain merkitystä aikansa juutalaisille, jotka elivät hellenistisen kulttuurin keskellä. Toora ilmensi samaa ikiaikaista viisautta kuin kreikkalainen filosofia. Tätä lakia noudattava, Jumalaa pelkäävä ihminen saavutti pitkän ja onnellisen elämän.
 Kreikkalaisessa tekstissä jaksot 31:1-33:16 ja 33:17-36:13 ovat tuntemattomasta syystä vaihtaneet keskenään paikkaa. Tämän vuoksi jaksossa 31:1-36:13 luvut ja jakeet on eri käännöksissä ja julkaisuissa merkitty vaihtelevalla tavalla. Suomennoksessa ilmoitetaan kyseisen jakson osalta ainoastaan alkuperäinen luku- ja jaejärjestys, joka on säilynyt heprealaisessa tekstitraditiossa. Muilla paikoin, numerointierojen ollessa pienempiä, poikkeava jaenumero on pantu näkyviin sulkeissa.
 Kreikankielisen tekstin suomennoksessa esiintyy paikoin hakasulkeita (näkyy ohjelmassa tavallisina sulkeina). Niillä on merkitty laajennokset, jotka eivät esiinny keskeisissä käsikirjoituksissa eivätkä sisälly kaikkiin moderneihin käännöksiin.

@@ Rivi 71: / Rivi 71: @@
 ===Viisauden kirja===
 Viisauden kirja, toiselta nimeltään Salomon viisaus, on Sirakin kirjan ohella toinen deuterokanonisista viisauskirjoista. Sen tavoitteena on innostaa lukijaa tutkimaan viisautta ja soveltamaan sitä omaan elämäänsä. Kirjoittaja korostaa viisauden tärkeyttä sekä sen tutkimisen ja harjoittamisen mukanaan tuomia etuja.
 Oikeamielisyys nousee kirjan keskeiseksi teologiseksi teemaksi: viisaus on oikeamielisyyttä. Oikeamielinen luottaa Jumalaan ja noudattaa hänen tahtoaan. Miksi kuitenkin jumalaton näyttää menestyvän maailmassa samalla kun oikeamielinen viisas kärsii? Kirjoittaja vastaa, että jumalattoman menestys on ainoastaan näennäistä ja oikeamielisen kärsimys väliaikaista; oikeamielinen saa palkkansa kuoleman jälkeen. Erityisesti toisen luvun kuvauksen vanhurskaan kärsimisestä on varhaisessa kirkossa ymmärretty viittaavan Kristukseen.
 Viisauden kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäistä osaa (luvut 1-6) voidaan kutsua kehotukseksi viisauden harjoittamiseen. Siinä kirjoittaja luettelee viisauden harjoittamisen etuja ja jumalattoman elämän huonoja seurauksia. Toisessa osassa (luvut 7-10) kirjoittaja ylistää viisautta kertoen, kuinka viisaus on tarjonnut hänelle avaimet maailman ja maailmankaikkeuden ymmärtämiseen. Kolmannessa osassa (luvut 11–19) kerrotaan viisauden vaikutuksesta Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan tapahtumiin. Luvuissa 13–15 käsitellään poleemiseen sävyyn epäjumalien palvomista.
 Teos on laadittu ajanlaskumme vaihteen tienoilla Aleksandriassa. Se on kirjoitettu kreikaksi hellenistisille juutalaisille. Kirjoittaja tuntee hyvin Vanhan testamentin sen kreikankielisessä Septuaginta-muodossa sekä hellenististä puhetaitoa, luonnontiedettä ja filosofiaa.
 ===Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan===

@@ Rivi 62: / Rivi 62: @@
 ===Toinen makkabilaiskirja===
 Toinen makkabilaiskirja kertoo samoista tapahtumista kuin Ensimmäinen makkabilaiskirja. Se on kuitenkin itsenäinen ja vaihtoehtoinen kuvaus hellenistisen ajan Jerusalemin vaiheista vuosina 180-160 eKr. Kirja kuvaa ensin makkabilaiskapinaa edeltäviä tapahtumia Jerusalemissa ja keskittyy sitten Juudas Makkabilaisen toimiin Syyrian hellenistikuninkaita vastaan.
 Vaikka Toinen makkabilaiskirjakin on historiankirjoitusta, sen esitystapa poikkeaa Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta. Teos koostuu erillisistä episodeista ja vaihtelevista tekstilajeista. Vaihtelu on tietoisen sommittelun tulosta. Toinen makkabilaiskirja onkin lyhennelmä muutoin tuntemattoman Jason Kyreneläisen laatimasta laajemmasta historiateoksesta, joka ei ole säilynyt. Kirjan alkuun on myöhemmin liitetty kaksi juhlakirjettä, jotka esittelevät Jerusalemissa käyttöön otettua uutta temppelinvihkimisjuhlaa (1:1-2:18).
 Toinen makkabilaiskirja painottaa Jerusalemin temppelin merkitystä, jopa niin että temppelistä tulee kirjan varsinainen päähenkilö. Kaikkivaltias Jumala pelastaa kansansa ja temppelinsä, vaikka joutuu ensin kurittamaan Mooseksen laista luopuneita lapsiaan. Luopumus laista vie kansan kärsimyksiin. Uudistusmieliset ylipapit johtavat kansan harhaan, ja juutalaiset elämäntavat vaihtuvat kreikkalaisiin. Uskolliset juutalaiset pysyvät Mooseksen laille kuuliaisina henkensä uhallakin. Jumala käyttää sekä pakanakuningas Antiokhoksen tuottamaa ahdinkoa että Juudas Makkabilaisen armeijaa palauttaakseen juutalaiset liittoonsa. Luopumuksen, rangaistuksen ja katumuksen jälkeen koittaa pelastus: juutalaiset vihkivät saastuneen temppelin uudelleen käyttöön ja saavat voiton Nikanorin edustamista pakanoista.
 Toisen makkabilaiskirjan opetuksiin kuuluu myös usko ruumiin ylösnousemukseen. Uskonnollisen vainon uhrit saavat palkkion kuuliaisuudestaan tulevassa elämässä, vaikka joutuvatkin täällä kärsimään. Jumalan luomismahtiin kuuluu myös ruumiin ylösnousemus.

@@ Rivi 55: / Rivi 55: @@
 ===Ensimmäinen makkabilaiskirja===
 Ensimmäinen makkabilaiskirja kuvaa kreikkalaistuvan Juudean kriittisiä vaiheita vuosina 175-135 eKr. Antiokhos IV Epifaneen valtaannoususta ylipappi Johannes Hyrkanoksen ajan alkuun. Kirja kertoo hurskaan juutalaisen Mattatian poikien Juudaksen, Jonatanin ja Simonin sotilaallisista ja poliittisista ponnisteluista oman riippumattoman valtion luomiseksi.
 Teos on historiankirjoitusta: se pyrkii esittämään tapahtumat aikajärjestyksessä, usein ajoituksineen. Se käyttää monia eri lähteitä ja kertoo voittojen lisäksi myös juutalaisten takaiskuista. Antiikin historiankirjoituksen yleiseen tapaan asiat kuitenkin esitetään valikoivasti. Rajoituksistaan huolimatta Ensimmäinen makkabilaiskirja on yksi tärkeimmistä hellenistisen ajan juutalaisuuden historian lähteistä. Jerusalemin juutalainen ylimystö oli noina vuosina tiiviisti yhteydessä Antiokian hoviin: Onias, Jason ja Menelaos ovat kukin vuorollaan hankkimassa itselleen ylipapin virkaa kuninkaalta. Antiokhos IV Epifanes kuvataan kirjassa raakalaiseksi, mikä ei täysin vastanne todellisuutta.
 Kirja on todennäköisesti syntynyt makkabilaissotia seuranneella itsenäisyyskaudella, ennen kuin Pompeius valtasi Palestiinan (63 eKr.). Kirjan teksti on säilynyt meille vain kreikankielisenä, mutta sen alkukieli on ollut heprea tai aramea. Kirjan keskeiset käsitteet ja opetukset asettuvat juutalaisuuden kreikkalaistamista vastaan. Melko löyhästi toisiinsa liittyvät taistelujaksot ja muut sotakuvaukset jäsentyvät kokonaisuudeksi yhden perusajatuksen ympärille: vieraat kansat ja luopiojuutalaiset ovat nousseet sotaan Israelia vastaan. Kun uskonnollista uudistuspolitiikkaa kannattavat juutalaiset pyrkivät väljempiin näkemyksiin, Mattatia ja hänen poikansa ”kiivailevat lain puolesta” ja tahtovat säilyttää kaikki luovuttamattomat juutalaisen uskon tunnusmerkit, kuten temppelikultin, ympärileikkauksen ja ruokasäännökset.

@@ Rivi 46: / Rivi 46: @@
 ===Kreikkalainen Esterin kirja===
 Noin vuodelta 100 eKr. peräisin oleva kreikankielinen Esterin kirja on pääosin käännös Raamatun kanonisiin kirjoihin kuuluvasta heprealaisesta Esterin kirjasta, joka on kirjoitettu persialaiskauden jälkeen noin 300–100 eKr. Kreikkalainen Esterin kirja on kuitenkin selvästi pitempi, ja siinä on enemmän teologista sisältöä.
 Alkuperäisen tekstin tavoin kirjan runkona on kolme tarinaa, jotka on punottu yhtenäiseksi kertomukseksi. Ensimmäisessä kuningatar Vasti uhmaa kuningas Artakserksestä ja kieltäytyy näyttäytymästä hovin vieraille. Hänen paikkansa saa kaunis juutalaisnainen Ester. Kirjan toinen kertomus, Esterin historia, kuvaa uuden kuningattaren nousua ja vaikeaa asemaa toisuskoisen kuninkaan vaimona ja samalla juutalaisyhteisön jäsenenä. Kolmas kertomus keskittyy Esterin kasvatusisään Mordokaihin, joka saa merkittävän aseman hovissa. Katala hovimies Haman pyrkii tuhoamaan sekä Mordokain että muut valtakunnan juutalaiset, mutta Mordokai saa kuninkaan puolelleen. Ester ja Mordokai kumoavat kuninkaan jo antaman tuhoamiskäskyn, kuningas hirtättää Hamanin ja hänen poikansa, ja juutalaiset saavat luvan tappaa kaikki vastustajansa. Samalla Ester ja Mordokai antavat määräyksen purim-juhlasta, jota tulee vuosittain viettää tämän voiton muistoksi.

@@ Rivi 37: / Rivi 37: @@
 ===Juditin kirja===
 Juditin kirja on värikäs kertomus kauniista ja hurskaasta juutalaisnaisesta, joka pelastaa kotikaupunkinsa vihollisen joukoilta. Samalla hän pelastaa koko maan; Judit-nimi pohjautuu heprean sanaan ''jehudit'', joka merkitsee juutalaisnaista. Syvemmällä tasolla kertomus rohkaisee niitä, jotka ovat ylivoimaiselta vaikuttavassa ahdingossa: vahva usko ja luottamus Jumalaan vievät voittoon.
 Kertomus keskittyy Juditin henkilöön ja Jumalan pelastustekoon. Palestiinassa on persialaisarmeijan piirittämänä Bait-Ilajan kaupunki, joka kertomuksen juonen tavoin vaikuttaa keksityltä: se edustaa Jerusalemia tai mitä tahansa juutalaisyhteisöä. Juutalaisleski Judit lähtee kaupungista ja menee piirittäjien leiriin. Siellä hän kauneudellaan saa kiinnitetyksi vihollisarmeijan komentajan Holoferneksen huomion itseensä. Kun Holofernes juhlien jälkeen makaa juovuksissa vuoteellaan, Judit lyö miekalla hänen päänsä poikki ja pelastaa näin Israelin.
 Kertomuksessa kuvattu tilanne liittyy juutalaisten kokemiin ahdingon aikoihin, ja siinä on viittauksia Raamatun tapahtumiin ja niiden selityksiin. Sanomana on, että Jumala on pelastanut ja pelastaa vastedeskin ne, jotka häneen turvaavat. Kirjan uskonnollinen ydin tulee esiin Juditin puheessa ja rukouksessa, jotka ovat luvuissa 8 ja 9.
 Luther vertaa esipuheessaan Juditin kirjaa kreikkalaiseen tragediaan, Tobitin kirjaa taas komediaan. Judit opettaa, miten maa ja kansa joutuvat usein kurjuuteen ja miten tyrannit ensin riehuvat ja mahtailevat ja lopulta häpeällisesti tuhoutuvat. Samaan tapaan Tobit opettaa, miten hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla paljon kärsittävää. Jumala kuitenkin aina armollisesti auttaa ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen.

@@ Rivi 32: / Rivi 32: @@
 ===Tobitin kirja===
 Tobitin kirja on kuvaus kahden hurskaan juutalaisen perheen vaikeuksista ja pelastumisesta. Tobit asuu pakkosiirtojen jälkeen Assyrian Ninivessä ja joutuu kuninkaan epäsuosioon, koska hautaa teloitettuja maanmiehiään ilman lupaa. Samaan aikaan toisaalla on nuori sukulaistyttö Saara joutunut ahdinkoon: paha henki on aina hääyönä tappanut hänen sulhasensa, kaikkiaan seitsemän. Tässä tilanteessa Jumala lähettää ihmishahmossa esiintyvän enkeli Rafaelin pelastamaan molemmat. Tobitin poika Tobia lähtee Rafaelin kanssa Meediaan hakemaan isänsä tallettamia rahoja, ja matkallaan he kohtaavat Saaran. Monien vaiheiden jälkeen Tobia saa isänsä rahat ja Saaran, ja sokeutunut Tobit saa näkönsä takaisin.
 Muiden kansojen keskellä eläneet juutalaiset tarvitsivat rohkaisua ja lohdutusta, ja Tobitin kirja vastaa näihin toiveisiin. Kahden perheen vaiheiden avulla se osoittaa, kuinka Jumala huolehtii omistaan ja kuinka ihmisten tulee pitää toisistaan huolta.